Hampun epäoikeudenmukainen kohtelu elintarvikkeena (Suomi / EU)

Hamppu, CBD-öljyt ja muut CBD-tuotteet ovat lainsäädännöllisesti erikoisessa asemassa Suomessa ja EU:ssa, koska kasvi kohtaa edelleen ennakkoluuloja ja muita elintarvikkeina käytettyjä kasveja epäoikeudenmukaisempaa ja epäloogisempaa kohtelua.

Hamppualan toimijat joutuivat aloittamaan vuonna 2019 uudestaan hampun puolustamisen perinteisenä elintarvikkeena, kun Euroopan komission uuselintarviketyöryhmä (PAFF-komitea) esitti epäloogisia ja laittomia muutoksia hampun uuselintarvikestatukseen. Esitetyt muutokset kumoaisivat samaisen työryhmän vuonna 1998 antaman lainvoimaisen päätöksen koskien hamppua ja koko kasvin käyttöä elintarvikkeena.

Mikä uuselintarvikeasetus?

Uuselintarvikkeella tarkoitetaan mitä tahansa elintarviketta, jota ei ole käytetty unionissa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi ennen 15. päivä toukokuuta 1997.

Uuselintarvikeasetus (EY) N:o 258/97 luotiin alunperin estämään geenimuunneltujen organismien (GMO) tulemisen Euroopan unionin jäsenvaltioihin ilman kunnollista testausta (2). Sitä ei luotu estämään perinteisten ruokien käyttöä EU:ssa.

Toukokuussa 1997 voimaan tulleelle uuselintarvikeasetukselle on määritelty kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin sen tarkoitus on luoda EU:n jäsenvaltioille tehokkaasti ja yhtenäisesti toimivat markkinat. Toiseksi asetuksen on tarkoitus suojella ihmisten terveyttä ja kuluttajien etuja (3).

Käytännössä kuitenkin uuselintarvikeasetus on GMO:n Eurooppaan tulon rajoittamisen jälkeen keskittynyt suojelemaan jäsenvaltioiden kansalaisia nimensä mukaisesti uusilta elintarvikkeilta.

Kansalaisia ollaan suojeltu esimerkiksi pakurikäävältä, jonka myynti elintarvikkeena estettiin pian sen jälkeen, kun se tuli markkinoille. Tämän jälkeen pakuria myytiin kosmetiikkatuotteena, kunnes se virallisesti hyväksyttiin uuselintarvikkeeksi.

Ennen pääsyä kuluttajien ruokapöytään uuselintarvikkeiden turvallisuus tulee arvioida. Turvallisuuden arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ja markkinointilupa syntyy komission päätöksellä. Lupa myönnetään hakemuksesta, jonka tulee sisältää selvitys tuotteen turvallisuudesta yhteistyössä hyväksytyin edellytyksin (3).

Kolmansissa maissa perinteisesti käytetty ja turvalliseksi todetut elintarvikkeet voidaan saattaa markkinoille helpotetun ilmoitusmenettelyn kautta (3).

Maininnat hampusta uuselintarvikeluettelossa

Hamppu (Cannabis sativa L.) tunnetaan historiallisesta käytöstä elintarvikkeena, lääkkeenä ja tekstiilien raaka-aineena.

Hamppu olikin vielä 1990-luvulla Suomessa ja Euroopassa perinteistä ruokaa, kunnes uuselintarvikeasetus astui voimaan vuonna 1997. Asetuksen tultua Euroopan komissio pyysi ensimmäisen kerran hampputeollisuutta esittämään todisteet hampun elintarvikekäytöstä.

Todisteet komission harkittavaksi keräsi Hanfgesellschaftin pyynnöstä Nova Institute. Vuoden 1998 helmikuussa ja maaliskuussa komissio vahvisti kirjeitse hamppuelintarviketoimijoille, että hampun kukintojen katsotaan olevan perinteisiä elintarvikkeiden raaka-aineita. Lisäksi komission lähettämissä kahdessa erillisessä kirjeessä oli maininta siitä, että hamppu koko kasvina kukintoineen, lehtineen ja siemenineen ei tule kuulumaan uuselintarvikeasetuksen (EY) N:o 258/97 alaisuuteen. (4)

Mutta kuinkas sitten kävikään, kun hamppubuumi, eli hampun kukintojen ja CBD-tuotteiden kysyntä ja myynti, räjähti kasvuun globaalisti?

Muutoksia uuselintarvikeluettelossa koskien hamppua

Tammikuun 15. päivä 2019 Euroopan komissio muutti hamppua (Cannabis sativa L.) ja CBD:tä (Cannabidiol) koskevaa listausta uuselintarvikeluettelossa ja lisäsi kohdan kannabinoidit (Cannabinoid).

Muutoksen myötä kaikki hampusta tehdyt uutteet, jotka sisältävät kannabinoideja katsotaan olevan uuselintarvikkeita ja niihin väitetään tarvittavan uuselintarvikelupaa. Hampunsiemenet, hamppujauhot ja hamppuöljy olisivat uuden listauksen myötä edelleen sallittuja ilman erillistä lupaa.

Vaikka muutos uuselintarvikeluettelossa ei ole lainvoimainen aiheuttaa tämänkaltainen epälooginen ja laiton kirjaus tarpeetonta harmia ja resurssien hukkaa viranomaisille ja yrityksille.

Muutos on myös täysin epälooginen, sillä minkä takia yhtäkkiä tarvitsee lisäselvityksiä kasvi, jonka aiemmin ollaan tiedetty olevan perinteinen elintarvike ja jonka käyttö ollaan lainvoimaisesti hyväksytty? (4)

Toiseksi, on erittäin epäloogista olla huolissaan hampun kukintojen ja kannabinoidien turvallisuudesta, kun vasta vuotta aiemmin Maailman terveysjärjestö (WHO) on antanut virallisen lausunnon CBD:n turvallisuudesta.

Muutenkin huolet hampun kannabinoidien “vähäisistä” tutkimuksista ovat täysin epäloogisia, sillä esimerkiksi mustikan polyfenoleja ja niiden vaikutuksia on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin kannabinoidien vaikutuksia.

EIHA (European Industrial Hemp Association) myös ihmettelee, miten voi olla mahdollista, että hampun osalta PAFF-työryhmälle näytöksi perinteisestä käytöstä ei kelpaa kolmansissa maissa todettu käyttö, vaikka muille kasveille se riittää.

Jokainen meistä löytää isoista marketeista elintarvikkeita, kuten kaffiri-limelehtiä tai galang-juuria, joilla ei ole ollut merkittävää käyttöhistoriaa Euroopassa ennen 15.5.1997. Miksi hamppua ei koske helpotettu ilmoitusmenettely?

Komission aikaisempi hyväksytty uuselintarvikeluettelon maininta hampun lehtien ja kukintojen käytöstä perustui pitkälti Aasian keittoihin ja teehen.

Vuonna 1998 annetun päätöksen perusteella elintarvikealan toimijat tekivät sijoituksia hamppusektorille. Tuossa päätöksessä tulisi nyt pysyä ja mahdollistaa eurooppalaisten ja suomalaisten toimijoiden kilpailukyky näillä hampun luomilla hyvinvointimarkkinoilla. (4)

Hamppu-uutteet, eli CBD-öljyt eivät ole uuselintarvikkeita

Hamppu-uutteet, eli CBD-öljyt eivät myöskään voi olla uuselintarvikkeita, sillä kaikki alalla käytössä olevat menetelmät ovat perinteisiä elintarvikkeiden uuttomenetelmiä.

Sana uute juontuu latinankielen sanasta “extrahere” (vedä, poista) ja se tarkoittaa mitä tahansa menetelmää, jossa käytetään (kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista) uuttoainetta.

Nykyään Euroopassa on neljä pääasiallista uuttamismenetelmää hamppu-uutteiden, eli CBD-tuotteiden valmistamiseksi.

Kylmäpuristus: Yksinkertaisin ja ihmisen käytössä vuosisatoja ollut menetelmä, jossa hampun kukinto, lehdet ja/tai siemen puristetaan mekaanisesti ilman lämmitystä.

Etanoliuutto: Alkoholin käyttäminen kukintojen ja lehtien liottamiseen ja vaikuttavien aineiden siirtämiseksi liuokseen. Ollut myös käytössä vuosisatojen ajan.

CO2-uutto: Ylikriittinen hiilidioksiidin käyttö kukintojen ja lehtien uuttamiseen. CO2-uutto on etanoliuuttojen rinnalla EU direktiivin 2009/32/EY liite I mukaisesti elintarvikkeille sallittu uuttomenetelmä. CO2-uutto on yleisin CBD-öljyjen uuttamismenetelmä.

Rasvauutto: Helposti kotioloissakin käytettävä uuttomenetelmä, jota italialainen Tortelli käytti hampun kukintojen uuttamiseen jo vuonna 1884 painetussa keittokirjassaan.

Nykyään on olemassa EU:n hyväksymiä täydentäviä elintarvikemenetelmiä, kuten tislausta, joilla saadaan THC:stä (tetrahydrokannabinoli) “puhdistettu” lopputuote. Eli tuote jossa luonnollisia THC-jäämiä ei ole enää lainkaan.

Hamppu-uutteet voidaan myös jättää raaoiksi tai vastaavasti dekarboksyloimalla saada THC-pitoisuudet pois. Raa’assa hampussa THC on happomuotoisena THC-A:na. THC-A ei ole lainkaan psykoaktiivinen, eli se ei päihdytä. Hampussa CBD:n ja THC:n luonnollinen suhde on noin 20:1 – 25:1.

EU:ssa teollinen hamppulajike saa sisältää enintään 0,2% THC:ta, joka on hampun ja kannabiksen ainoa psykoaktiivinen kannabinoidi. THC:n jäämiä on myös esimerkiksi hampunsiemenöljyssä. THC-pitoisuudet tulee viranomaisten taholta myös analysoida aina eroteltuna, eikä summana. Koska THC-A (tetrahydrokannabinolihappo) ei ole psykoaktiivinen, ei sitä silloin tule laskea yhteen THC-pitoisuuden kanssa.

EIHA pitää huolen siitä, että hamppuala saa kukoistaa Euroopassakin

Euroopan hamppualan järjestö EIHA on pitänyt huolen siitä, että hamppuala saa jatkossakin kukoistaa Euroopassa. EIHA pyydettiin 13. päivä maaliskuuta pidettyyn PAFF-komitean istuntoon esittämään kantansa niistä uuselintarvikeluettelon muutoksista, jotka koskevat hamppua (Cannabis Sativa L.). EIHA esitteli asianmukaiset ja tarkat todisteet, jotka osoittavat, että hampun lehtiä ja kukkia on käytetty merkittävissä määrin ennen toukokuuta 1997 myös Euroopassa.

On myös tärkeä huomioida, että huumeiden vastaisen sodan vuoksi hamppu oli melkein kokonaan hävitetty 1900-luvun aikana ja on ilmestynyt hitaasti takaisin vasta 1980-luvulla. Tämän johdosta suuri osa todisteista viittaa historiallisiin lähteisiin.

Nämä lähteet osoittavat hampun olleen Euroopan laajuisesti merkittävä viljelykasvi, josta valmistettiin hampputuotteita aina köysistä vaatteisiin, paperiin, rakennusmateriaaleihin ja ruokiin (hampunsiemenöljy, lehdet ja kukinnot).

Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että maailman vanhin keittokirja De Honesta Voluptate luettelee terveysjuomareseptin, joka on melkein identtinen nykypäivän hamppu-uutteiden resepteille. Ja se, että on löydetty todisteet Italian luostareissa käytäntönä olleesta hampun kukkien käytöstä tortellinikeiton valmistuksessa.

Hamppuöljy ja hampunsiemenet olivat peruselintarvike vuosisatojen ajan. Ennen vanhaan ei ollut käytössä nykyaikaista puhdistus- ja erotusteknologiaa, joten on selvää, että kukinnot käytettiin sellaisenaan siemenineen, kukintoineen, lehtineen, kaikkineen.

On kiistatonta, että hamppu on ollut ihmisen ravintoketjussa vuosituhansien ajan, joten on petollista väittää, että lehdet ja kukat ruoassa olisivat uusia.

Lähteet:

1. Fimea, Kannabidiolia (CBD) valvotaan lääkkeenä Suomessa. https://www.fimea.fi/-/kannabidiolia-cbd-valvotaan-laakkeena-suomessa viitattu 4.10.2021
2. Carter CA, Gruère GP, 2003. ”Mandatory Labeling of Genetically Modified Foods: Does it Really Provide Consumer Choice?”. AgBioForum – viitattu 26.7.2019
3. Regulation (EC) No 258/97 of the European Parliament and of the Council of 27 January 1997 concerning novel foods and novel food ingredients – viitattu 26.7.2019
4. European Industrial Hemp Association 19-05-02 PRESS RELEASE: http://eiha.org/media/2019/05/PRESS-NOTES-Status-of-Hemp-Extracts-in-Europe.pdf – viitattu 26.7.2019